Luontomme tila ratkaisee biotalouden kilpailukyvyn. Luonnon monimuotoisuudessa on kyse kansallisesta riskien hallinnasta, tuottavuudesta ja mahdollisuuksista innovoida. Ilmastonmuutoksen torjunnassa on oltava edelläkävijä, mutta emme voi yksittäisenä yhtiönä tai edes teollisuudenalana yksin ratkaista sitä. Ilmastonmuutokseen sopeutuminen on kansallinen ja maata käyttävien sektoreiden kriittinen ja strateginen kysymys. Sitä määrittää luonnon tila, ja siitä Suomi voi päättää itse.
Elämästä maapallolla tehtiin hetkeksi tärkeä asia toukokuussa, kun kansainvälinen biodiversiteettipäivä venyi poikkeuksellisesti viikon mittaiseksi. Luonnon monimuotoisuus, sen tila ja merkitys nousivat päiviksi ilmastonmuutosta kuumemmaksi uutiseksi ja puheenaiheeksi. Ylösnostot jatkuvat edelleen, kun tänään vietämme maailman ympäristöpäivää, pääteemana luontomme tila ja tulevaisuus.
Ilmastonmuutoksen torjunta Suomessa ja yrityksissä on tärkeää. Kannamme vastuullisesti oman kortemme kekoon. Meidän tulee olla ilmastomalliksi muille ja luoda parhailla käytännöillä valtavirtaa. Samalla tulee kuitenkin ymmärtää, että meillä on ilmastokorsia vain yksi, ja keko todella suuri. Vastuunkantoa ja motivaatiota viemättä on rehellistä myöntää, että meitä isommat voimat ratkaisevat globaalin ilmaston kehityksen planeetta Maassa. Sadoissa ilmastoseminaareissa valtavalla työllä neuvotellut Suomen hiilinielut katoavat kokousten kahvitauon pituisena hetkenä valtaisaan maapallon hiilivirtaukseen.
Omat toimemme eivät yksin pysty ratkaisemaan maapallon ilmastokysymystä lähivuosikymmeninä tai vuosisatoina. Vaikutus on omaa tonttiamme hitusen suurempi, jos osaamme viedä ilmasto-osaamistamme maailmalle, innovoida ilmastoratkaisuja tuotteiden arvoketjuihin, luoda vientikelpoisia liiketoiminnallisia kannustimia ja ketjuttaa vaikutuksia.
Luonnon monimuotoisuuden merkitys kansallisen kilpailukyvyn ja maa- ja metsätalouden toimintaedellytysten näkökulmasta on täysin erilainen. Ilmastonmuutoksen torjuntaan verrattuna keskeisiä eroja on kolme. Ensiksi, voimme päättää siitä pitkälti itse. Meillä on yhden neulasen sijaan koko keko, ja olemme itse tämän muurahaiskeon kuningattarina. Toiseksi, ekosysteemien monipuolisuus on elintärkeä biotalousvakuutus tämän päivän raaka-ainetuotantoon. Monimuotoiset, sekametsäiset ja lahopuustoiset metsät ovat voimakkaimpia kohtaamaan sään ääri-ilmiöitä tai tuholaisten ylivaltaa.
Kolmas ero ilmastonmuutoksen torjunnan ja biodiversiteetin välillä on kiehtovin. Luonnon monimuotoisuuden tila määrittää mahdollisuutemme hyödyntää sitä kehittyvässä biotaloudessa. Luonnossamme esiintyvät lajit ovat mestaroineet itsensä ainutlaatuisiin ominaisuuksiin vuosimiljoonien evoluutiossa. Luova ja kekseliäs ihminen kohtaa luonnonilmiöt sen rajattomine mahdollisuuksineen biotalouden innovaatioissa. Tässä tarinassa on käännetty vasta alkulehti, metsissäkin puilla vasta harjoitellaan.
Biotalous on jatkuakseen ja kehittyäkseen luonnon ja talouden liitto, jossa molemmat voivat hyvin. Tarvitsemme sekä toimivaa taloutta että ympäröivää luontoa. Näiden synnyttämä hyvinvointi antaa meille mahdollisuuden toteuttaa itseämme, ja mahdollisuuden pitää toisistamme ja ympäristöstä huolta myös jatkossa. Pandemiakeväästä piirtyy opettavainen kaari lyhyen aikavälin kriiseistä ympäristössä vaivihkaa tapahtuviin muutoksiin, kykyymme ennakoida, reagoida ja toimia vastuullisesti.
Liiketoiminnalliset vaikutuskeinot ja markkinoiden ohjausmekanismit ovat keskiössä, kun luomme talousjärjestelmään kestävyyttä. Uudet taloudelliset kannustimet, jotka ohjaavat parempiin ympäristöratkaisuihin, ovat suojelutyön voittoja siinä missä perustettu suojelualuekin. Strategiat kaipaavat synergiaa ja yhteistyötä; teollisuuden historian luomasta talouden ja luonnonsuojelun vastakkainasettelusta on päästävä eroon.
Edistys luonnon talousintegraatiossa ei pois sulje sitä, etteikö kokemus luonnon itseisarvosta olisi ihmismielen kauneinta viisautta.