Uusi vuosikymmen toi todellakin uusia haasteita kuten liikkumiseen liittyvät rajoitukset. Tieliikenteessä päästöt ovat vähentyneet globaalisti eniten eli jopa 43 %(1 kokonaispäästövähenemästä. Myös kansainvälisten rajojen sulkemisen seurauksena lentoliikenne, erityisesti henkilömatkailu, on vähentynyt selvästi.
Talouden hiipumisen seurauksena energiantuotannossa ja teollisuudessa päästöt ovat vähentyneet toiseksi eniten, yli 40 %. Toukokuussa julkaistun Nature Climate Change -artikkelin mukaan pandemia vähentää globaaleja vuotuisia päästöjä yhteensä 4–7 % riippuen siitä, millä aikataululla talous palaa normaaliin rytmiinsä.
Hetkellinen päästöjen vähentäminen ei kuitenkaan riitä saavuttamaan 1,5°C asteen ilmastotavoitetta. Siihen vaadittaisiin, että vähentäisimme 7,6 %(2 vuotuisia päästöjä ainakin seuraavat 30 vuotta.
Tieliikenteen päästöt ovat pandemiakriisin myötä vähentyneet globaalisti eniten alkuvuoden kokonaispäästövähenemästä.
Luvut todistavat ikävän tosiasian, että yksilölliset päätöksemme, vaikka ne ovatkin tärkeitä, eivät yksin riitä. Yhteiskuntaamme tarvitaan kokonaisvaltaisempia muutoksia, joita ei ole tarkoitus saada aikaan pakottavien kriisien seurauksena vaan tietoisilla valinnoilla.
Pandemiakriisi on saanut meidät myös kyseenalaistamaan tarpeellisena pitämäämme kulutusmäärää. Onnistuneet etäkokoukset ja ilahduttavat lähimatkailuretket saavat meidät toivon mukaan huomaamaan, että matkustamista voi vähentää myös kriisin jälkeen elämänlaadusta tinkimättä.
Tietoisia valintoja tulee tehdä erityisesti energian ja materiaalien suhteen. Tarvitsemme fossiilisista raaka-aineista riippumatonta energiaa sekä kokonaisvaltaisen muutoksen materiaalien käyttöön ja kierrätykseen.
Muovilla voi taistella ilmastonmuutosta vastaan
Kuten alkuvuosi on selvästi osoittanut, pienet muutokset ja päästöjen vähennykset eivät enää yksin riitä, kun tavoitellaan hallitustenvälisen ilmastopaneelin eli IPCC:n asettamaa 1,5°C asteen ilmastotavoitetta. Bio- ja kiertotalous, jotka onnistuessaan toimivat toisiaan tukevina toimintamalleina, ovat tärkeä osa tavoitteeseen pääsemisessä.
Runsaasti negatiivista julkisuutta saanut muovi toimii esimerkkinä siitä, miten yhdistämällä biopohjaisuus ja kiertotalous pystytään tekemään ilmastonmuutoksen vastaisia toimia.
Ilmatiivis ja kevyt muovi soveltuu erittäin hyvin moneksi tuotteeksi ja erityisesti elintarvikkeiden pakkaamiseen. Molemmista ominaisuuksista on hyötyä ilmakehän päästökuorman vähentämisessä, sillä ne pienentävät ruokahävikkiä ja kuljetuksen päästöjä. Nämä samat ominaisuudet tekevät muovista haasteellisen luontoon päätyessään. Biohajoavan muovin ei senkään kuuluisi päätyä luontoon, koska hajoaminen vaatii tietynlaiset ympäristöolosuhteet.
Puupohjaista UPM BioVerno -naftaa käytetään pakkausteollisuudessa muovin raaka-aineena ja siitä tehdään esimerkiksi UPM Raflatac Forest Film -tarramateriaalia.
Kiertotalousajattelussa materiaalien tulisi pysyä kierrossa mahdollisimman pitkään, minkä jälkeen kierrätykseen kelpaamaton virta hyödynnetään energiaksi. Kierrosta poistunut virta täytyy luonnollisesti korvata uudella ja se on mahdollista korvata uusiutuvilla raaka-ainevaihtoehdoilla. Biopohjainen raaka-aine on erinomainen vaihtoehto, koska se on sitonut itseensä hiilidioksidia kasvunsa aikana ja tämä hiili pysyy sitoutuneena tuotteessa koko elinkaarensa ajan, kunnes se hyödynnetään bioenergiaksi.
Plastics Europen 2019 markkinaraportin (Market Data 2019)(3 mukaan vuonna 2018 muovia tuotettiin globaalisti yhteensä 359 miljoonaa tonnia. Määrä vastaa noin 7 180 miljardia puolen litran PET-muovipulloa ja riveihin aseteltuna ne peittäisivät yli 3,6 miljoonaa jalkapallokenttää. Jos kaikki tuolloin tuotettu muovi olisi valmistettu biopohjaisesta raaka-aineesta fossiilisen sijaan, sitoutuneena hiilenä määrä vastaisi noin miljardia tonnia hiilidioksidia(4 eli arviolta 3% Kansainvälisen energiajärjestön raportoimista vuotuisista päästöluvuista vuodelle 2019(5. Biopohjaiset raaka-aineet sitovat ilmakehän hiilidioksidia ja ne mahdollistavat fossiilisten raaka-aineiden käytön välttämisen.
Biopohjaisten raaka-aineiden käytön elinehto on luonnollisesti kestävä maankäyttö, johon myös luonnon monimuotoisuus kuuluu tärkeänä osana. Yksi ilmastonmuutoksen isoista seurauksista voi olla luonnon monimuotoisuuden menettäminen – sen säilyttäminen voidaan nähdä myös suurimpana tavoitteenamme.
(1https://www.nature.com/articles/s41558-020-0797-x
(2https://grist.org/climate/the-world-is-on-lockdown-so-where-are-all-the-carbon-emissions-coming-from/
(3https://www.plasticseurope.org/application/files/1115/7236/4388/FINAL_web_version_Plastics_the_facts2019_14102019.pdf
(4Laskelma perustuu arvioon, jossa muovi koostuu 80 % hiilestä ja hiilen paino on 27 % CO2-molekyylin painosta. Laskelmassa on otettu pelkästään huomioon muoviin sitoutunut hiili eli tuotantopäästöt ovat jätetty huomiotta.
(5Arviossa on käytetty Kansainvälisen energiajärjestön vuotuista päästölukua vuodelle 2019 (https://www.iea.org/articles/global-co2-emissions-in-2019).