Koulutusohjelmani alkoi UPM Raflatacin strategiakehityksen projektissa, jossa arvioimme Raflatacin Sustainability –tiimin kehitysportfoliota ja sitä, kuinka saisimme kestävyysaiheet konkreettisemmin integroitua osaksi Raflatacin kaupallista strategiaa. Ensimmäisen syksyn jälkeen vuorossa oli erään tuotekategorian kilpailijavertailu Amerikan organisaatioon. Kevään aikana pääsin myös viettämään kaksi unohtumatonta kuukautta Mills Riverin tehtaallamme Pohjois-Carolinassa
Helsinkiin palattuani aloimme suunnitella harjoitteluohjelman kolmatta osaa, jonka aikana oli tarkoitus päästä tutustumaan johonkin toiseen UPM:n liiketoiminta-alueeseen. Onneksi Biopolttoaineissa sattui olemaan tarvetta apukäsille, joten elokuussa 2018 muutin läppärini ja muistivihkoni Biofore-talon neljänteen kerrokseen. Syksyn tehtävänä oli toteuttaa Biopolttoaineiden kasvusuunnitelmia ja toimitusketjun kehitystä tukeva markkinatutkimus uudesta vaihtoehtoisesta raaka-ainelähteestä.
Olin hurjan innoissani päästessäni perehtymään uusiutuvien polttoaineiden maailmaan. Ja kukapa ei olisi innoissaan mahdollisuudesta tutustua mielenkiintoiseen ja kehittyvään liiketoimintaan, joka pyrkii tarjoamaan ratkaisuja globaaleihin kestävyyshaasteisiin. Opiskelutaustani Biotuote- ja ympäristötekniikassa varmasti myös selittää innostustani aiheeseen.
Markkinatutkimus sisälsi laajasti tiedonhakua eri lähteistä, tilastojen ja tiedon analysointia, asiantuntijahaastatteluja – ja sopivan ripauksen salapoliisityötä, UPM Biopolttoaineet kun on ensisijaisesti kiinnostunut jäte- ja tähdepohjaisista syötteistä. Lokakuussa pääsin tutustumaan Kaukaan tehdasintegraattiin ja näkemään Lappeenrannan biojalostamon. Myönnetään, että kaltaiselleni insinöörisielulle biojalostamon monimutkaisuus sekä putkien ja venttiilien viidakko oli todella vaikuttavaa.
Lisäksi projektin tiimoilta pääsin työskentelemään konsulttien kanssa, joiden markkinatietämystä tarvittiin tiettyjen maantieteellisten alueiden osalta. Yksi mahtavista kokemuksista oli myös Pietarin konferenssivierailu. Venäjäntaitoni huomioiden oli onni, että mukana oli kollega Alexander Fedotov UPM:n Pietarin toimistolta, joka oli tukenut työn edistymistä koko syksyn ajan.
Työn aihe, lukujen ja erilaisen datan yhdistely sekä uuden oppiminen uusiutuvien polttoaineiden teknologiasta, tuotannosta ja liiketoiminnasta oli äärimmäisen mielenkiintoista. Ensin tutkimme kysyntä ja tarjonta –tasapainoa valituilla maantieteellisillä alueilla, jonka jälkeen pyrimme ymmärtämään arvoketjun kaupallista dynamiikkaa. Lopulta keskityimme tunnistamaan vaadittavat toimenpiteet toimitusketjun kehittämisen aloittamista ajatellen. Kuulostaa hienolta ja monimutkaiselta, ja yksinkertaistettuna onnistuimme selkiyttämään näkemystämme kyseisestä raaka-ainemarkkinasta sekä priorisoimaan kiinnostavimpia kehityssuuntia. Ehkä vielä tärkeämpää oli tunnistaa vaihtoehdot, jotka eivät vaikuttaneet kannattavilta.
Palkitsevinta syksyn projektissa ja Biopolttoaineet –vierailussa olivat ihmiset, joihin sain tutustua ja joiden kanssa tehdä töitä. Ensimmäisestä tapaamisesta lähtien tunsin oloni tervetulleeksi Biopolttoaineiden energiseen ja hulvattomaan tiimiin. Töitä tehdään yhteisten, korkealle asetettujen tavoitteiden eteen hyvässä hengessä ja pilke silmäkulmassa.
Projektini ohjaajana toimi raaka-aineista ja liiketoiminnan kehityksestä vastaava johtaja Satu Maaranen. Sadun energinen, tavoitteellinen, ratkaisukeskeinen ja järjestelmällinen työtapa oli suorastaan tarttuva ja erittäin motivoiva – olen edelleen kiitollinen, että sain tehdä töitä hänen kanssaan. Viikoittain keskustelimme työn edistymisestä, haasteista ja mihin tulisi keskittyä saavuttaaksemme asetetut tavoitteet. Työn ohjausryhmään kuului Sadun lisäksi Markku Purmonen Biopolttoaineiden kehitystiimistä. Heidän näkemyksensä ja kyky haastaa katsomaan kokonaiskuvaa laajalti todella ohjasivat työtä parempiin lopputuloksiin. Lisäksi tein tiiviisti töitä yhdessä muiden kollegojen kanssa. Erityisesti Veikko Viikari ja Christoffer Lassenius olivat avainasemassa auttamassa, kannustamassa ja haastamassa työn edistymistä. Heidän osaamisestaan yritin saada ammennettua edes murto-osan syksyn aikana.
Viisi kuukautta hujahti aivan liian nopeasti ja projektin päätös olikin suorastaan haikeaa, onneksi uudet mielenkiintoiset haasteet odottivat. Mikä parasta, tapaan vielä Biopolttoaineiden kollegoja yhteisessä viikottaisessa pilateksessa – ja kukapa tietää mitä tulevaisuus tuo tullessaan.