UPM Biopolttoaineet

Kehitysinsinöörinä Saimaan rannan sulatusuunissa

Kehitysinsinöörinä Saimaan rannan sulatusuunissa

UPM Biopolttoaineiden biojalostamo on koonnut Saimaan rannalle yhteen mielenkiintoisen sekoituksen eri teollisuuden haaroista ja yrityskulttuureista ponnistavia ihmisiä edistämään kestävämpää liikennöintiä. Kehitysinsinööri Jussi Södervikille, 36, tämä värikäs kollegajoukko onkin yksi työn suurimmista voimavaroista.

”Meillä on väkeä niin petrokemian, sellu- ja paperiteollisuuden, konsulttimaailman, laitetoimittajien kuin yliopistonkin puolelta. Onhan se rikkaus, kun kaikilla on vähän erilaiset lähestymiskulmat samaan asiaan. Siinä voi syntyä jotain aidosti uutta,” ensimmäisessä uusiutuvaa puupohjaista dieseliä tuottavassa biojalostamossa työskentelevä kehitysinsinööri kertoo.

Jussi itse on suunnannut nykyisiin tehtäviinsä projektimuotoisesta konsulttitaustasta. Hänelle on tärkeää, että työ tarjoaa selkeästi saavutettavia päämääriä ja vaihtelevuutta: toisinaan Jussin työlistalta voi löytyä yksittäisen pienen komponentin suunnittelua ja organisointi, toisinaan tehtävät liittyvät prosessien hahmotteluun koko laitoksella.

Lounasaikaan mennessä Jussin työpäivä on pitänyt sisällään jo yhden projektin loppupalaverin, sähköposteihin vastailua sekä kenttäkeskusteluja urakoitsijoiden kanssa. Hänen tontilleen kuuluu projektien elinkaaren koko kirjo aina suunnittelusta loppudokumentointiin asti. Niinpä Jussin työnkuva onkin laaja: se voi vaihdella mekaanisen puolen toimittajien valinnoista pumppujen, putkien ja teräsrakenteiden suunnitteluun ja insinööritoimistojen ohjeistuksiin. Mutta minkälaisia ominaisuuksia hänen työnsä sitten vaatii?

”Pitää olla ennen kaikkea yhteistyökykyinen - ottaa muut huomioon ja omalla esimerkillään kannustaa myös työkavereita tekemään parhaansa. Sen lisäksi päätöksentekokykyinen, kärsivällinen ja motivoitunut täytyy olla. Ite oon ainakin ihan täysillä tiimipelaaja ja luotan 100-prosenttisesti tähän meidän joukkueeseen.”

”Ei mikään auringonlaskun ala”

Kiinnostuksen siemen suomalaista metsäteollisuutta kohtaan kylvettiin Jussin mieleen jo lapsena, kun UPM:n Kymin tehtaalla 30-vuotisen uran tehneet vanhemmat kertoilivat pojalle tarinoita työpäivistään. Teinivuosien kesät tehtaan vieressä kasvanut mies vietti itsekin jo harjoittelijana UPM:n Kymin ja Kaukaan sellutehtaiden porttien sisäpuolella.

Mäntyöljy raaka-aineena oli puolestaan tullut hänelle entuudestaan tutuksi kemian- ja energiatekniikan opintojen lopputöiden aiheiden kautta. Opintojen jälkeen Jussin matka jatkui edelleen metsäteollisuuden konsultointiyhtiön leipiin, josta elämä pikkuhiljaa kuljetti häntä uudelleen syvemmälle kohti biopolttoaineiden tuotannon maailmaan.

”Silloin ajattelin vielä, että näinköhän tää oli fiksu valinta, se oli kuitenkin omalla tavallaan aika rajattu aihealue”, Jussi kertoo silloisia päättötöidensä aihevalintoihin liittyneitä mietteitään. ”Ei tässä nyt kuitenkaan hirveen huonosti käynyt, sanotaan nyt vaikka näin. Onhan tämä pioneeritoimintaa kuitenkin – me tehdään uusiutuvaa polttoainetta raaka-aineesta, joka on ihan ainutlaatuinen”, Jussi jatkaa kuvaillessaan nykyistä työnkuvaansa ujon ylpeä hymynkare kasvoillaan.

UPM:ssä työnantajana häntä puhutteleekin juuri sen uudistumiskyky. Se on tuonut Jussille mukanaan mielenkiintoisia mahdollisuuksia haastaa itseään ammatillisesti.

”Onhan tää yhtiö todistanut, että ei metsäteollisuus mikään auringonlaskun ala ole, päinvastoin. Tässä työympäristössä riittää uuden oppimista ja se jos joku motivoi. Ja jos jonkun haasteen oot selättänyt sillai oikeasti hienosti, niin kyllähän siitä saa hyvän mielen, joka kantaa aina pidemmälle ja pidemmälle.”



Teksti: Elina Räihä
Kuva: Ville Vauhkonen