Aiempi yhteys fossiilisiin luonnonvaroihin vaihtui uusiutuviin, kun Kaija Tikka, 33, hyppäsi biopolttoaineiden valmistuksen maailmaan. UPM Biopolttoaineiden Lappeenrannan biojalostamon vuoromestarille askel ”vihreämmälle puolen aitaa” tuntui pelkästään luonnolliselta.
”Näen, että alassa on tulevaisuutta. Uskon kiertotalousajattelun sekä uusiutuvien polttoaineiden ja uusiutuvan energian käytön osuuden kasvavan tulevaisuudessa entuudestaan. Duunit tällä saralla on tuskin ihan heti loppumassa. Tämänkin aitauksen sisäpuolella näkee, että puusta tekemisen muodot muuttuvat, mutta aina siitä jotakin valmistetaan,” Tikka kertoo viitateen tehdasrakennukseen, jossa tuotettiin vielä 100 vuotta sitten puisia lankarullia.
Ammatillisesti biojalostamo on tarjonnut mielenkiintoisen tilaisuuden päästä tutkailemaan eturivipaikalta ensimmäisen kaupallisen mittakaavan biojalostamon tuotannon virittämistä huippuunsa. Taustalla iso historiallinen talo luo turvaa pioneerihengelle.
”Toista tällaista laitoista ei ole vielä olemassakaan. Ajatuksena täällä työskentelyssä viehättikin se, että pääsee mukaan tekemään jotain ihan uudenlaista. Vaikka en itse olekaan ollut remmissä ihan peruskiven muurauksesta asti, eteen tulee edelleen melkein joka päivä jotain uutta asiaa. Toisaalta iso talo luo tiettyä turvallisuuden tuntua työmarkkinoiden heilahduksilta.”
Liikkuvan vuorotyön vapaus
Tikan radiopuhelin pauhaa juttutuokiomme taustalla, kun tuotantokentällä organisoidaan iltapäivän työsavottaa. Kohta hänenkin askelmittarinsa taas lähtee ottamaan lukua työpäivän hyötyliikunta-annoksesta. Kemiantekniikan insinööri on toiselta koulutukseltaan liikuntatieteen maisteri: aktiiviselle naiselle liike onkin yksi oman työnkuvan mieluisimmista puolista.
”Miun työpäivään kuuluu aika paljon askelia. Työhyvinvointia lisää kovasti se, että pääsen ulos enkä oo koko päivää hautautuneena konttoriin. Tosin samat kenttäkierrokset on tehtävä silloinkin, kun on 30 astetta pakkasta ja Saimaalta tuulee. Tai silloin kun on 30 asteen helle ja on silti laitettava päälle takki, hanskat, kypärä ja tollaset kepeet kesäkengät”, Kaija naurahtaa viitaten pöydän alla makaaviin turvakenkiin auringon porottaessa ikkunasta sisään.
Tyypillistä työpäivää ei ole – ja juuri se pitää Kaijan työn mielenkiitoisena. Vuorotyössä yllättävä tilanne voi tulla vastaan vaikkapa kolmelta aamuyöllä.
”Jos kaikki on hyvin ja jalostamo käy tasaisesti, niin perusrutiinit toistuvat joka ikinen päivä. Toisaalta tilanne voi muuttua ihan viidessä minuutissa. Tämä vaatii vuoromestarilta nopeaa reagointi- ja organisointikykyä.”
Työ 12-tuntisessa kolmivuorojärjestelmässä tuo Tikan elämään paljon vapautta. Pitkät vapaajaksot mahdollistavat hänelle opiskelun työn ohessa. Tällä kertaa toimeliaan naisen to do -listalta löytyy ammatillisen opettajan opintojen suorittaminen.
Tanssivana naisena miesvaltaisella teollisuuden alalla
Tanssin parissa paljon ohjannut Tikka kertoo vuoron esimiehen roolissa olevan paljon samaa urheilujoukkueen valmentajan tehtävän kanssa.
”Aika paljon tästä työstä on sitä, että täytyy saada ihmiset tekemään tiettyjä asioita. Esimerkiksi tällä hetkellä uuden laajennusosan käyttöönotto on sellainen kaikille uusi asia, joka pitäisi yhdessä hanskata. Ihmiset oppivat eri tavalla, mutta koko tiimi täytyy kuitenkin saada ymmärtämään ja toimimaan yhdessä. Näillä pelikentillä toi vuoro on se miun tiimi ja yhtä lailla kun urheilussa meillä on yhteisiä tavoitteita, joita kohti mennään.”
Entä minkälaista on työskennellä naisena esimiestehtävissä perinteisesti miesvaltaiseksi mielletyllä teollisuuden alalla? Kaijan vastaus on ytimekäs.
”Ei se oo hetkauttanut mitenkään. En mie eikä kukaan muukaan täällä tee jakoja sen mukaan, missä vessassa käy: mulla on kuusi ihmistä töissä täällä, niin miehiä kuin naisia. Ehkä miesvaltaisella alalla työskenteleminen on jollain lailla suorempaa: asiat otetaan asioina ja ne sanotaan juuri niin kuin ne ovat.”
Sukupuolen sijaan tärkeitä ominaisuuksia biojalostamon vuoromestarin työssä on kyky organisoida, priorisoida, sietää keskeytyksiä ja nopeita muutoksia sekä päästää irti. Lisäksi montaa asiaa pitää pystyä viemään eteenpäin samanaikaisesti: joku tehtävä kestää monta päivää, jonkun taas saa suoritettua puolessa tunnissa. Jonkun asian puolestaan aloittaa itse, mutta ei ikinä näe lopputulosta. Toisaalta vuoron vaihdossa pitää ottaa pikaisesti koppi edellisen vuorovastaavan viestikapulasta. Tikalle nopeatempoinen vuorotyö mukavan tiimin organisaattorina sopii loistavasti.
”Läppärin kanssa yksin hengailu ei oo miuta varteni. Miulle sopii työ, missä saa olla ihmisten kanssa tekemisissä ja pääsee organisoimaan asioita, ihmisiä ja tapahtumia,” Tikka summaa.
Teksti: Elina Räihä
Kuva: Ville Vauhkonen